Jarl Ohlson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ohlson vuonna 1970.

Jarl Henrik Wilhelm Ohlson (7. syyskuuta 1921 Tampere23. elokuuta 1981 Tampere[1][2]) oli suomenruotsalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja.

"Jallu" Ohlson pelasi TBK:ssa hyökkääjän pelipaikalla kausina 1942–1949 ja voitti kolme pronssimitalia. Vuodesta 1950 hän toimi TBK:n ja myöhemmin Tapparan valmentajana johtaen seuran kokonaisuudessaan viidesti SM-voittoon sekä kerran hopealle ja neljästi pronssille. Ohlson oli myös Suomen maajoukkueen huoltajana, matkanjohtajana ja valmentajana muun muassa vuoden 1949 MM-kilpailuissa, jolloin Suomi voitti B-sarjan.[2]

Ohlson toimi erotuomarina ja oli valtakunnallisen erotuomarikerhon perustajajäsen sekä järjesti kursseja TUL:n jääkiekkoseuroille. Hän oli mukana perustamassa sarjaseurayhdistystä, Tapparan valmentajakerhoa (ensimmäinen Suomessa) ja Tapparan Tuki ry:tä. Hän toimi myös Tapparan puheenjohtajana. Ohlsonin merkittävimpiä tekoja oli TBK:n junioritoiminnan käynnistäminen ja laajentaminen eri Tampereen kaupunginosiin.[2][3]

Jääkiekon lisäksi Ohlson valmensi jalkapallossa ja voitti nuorten SM-hopeaa joukkueessa nimeltään "Kalevan Pedot", joka oli muodostettu TBK:n jääkiekkojunioreista.[2]

Ohlson tunnettiin temperamenttisena ja asiantuntevana johtajana. Ohlsonille myönnettiin Suomen Jääkiekkoliiton kultainen ansiomerkki ja SVUL:n Hämeen piirin hopeinen ansiomerkki.[2] Vuonna 1985 Ohlson aateloitiin jääkiekkoleijonaksi.[1] Hän on myös Tappara Hall of Fame -kunniagallerian jäsen ja seuran kunniapuheenjohtaja.[4]

Ohlsonilla oli sekä Suomen että Ruotsin kansalaisuus.[5]

Saavutukset ja huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
  1. a b Jääkiekkoleijonat - Suomen jääkiekkomuseo jaakiekkomuseo.fi.
  2. a b c d e Urheilumme Kasvot, s. 440
  3. Jarl Ohlson | Tappara tappara.fi.
  4. Tappara Hall of Fame tappara.fi. Viitattu 26.8.2023.
  5. Jääkiekkokirja 2019-20, s. 510. Suomen Jääkiekkoliitto, 2019.